Piirrät kirjaimia sormella huurtuneeseen pintaanSen tuntee, kuinka hän on täältä jo niin kaukana (mm-m, mm-m)Istun vierees, mut voidaan hyvin olla kilpaa hiljaaKun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta (haa-a, aa-a)Kyllä kaikki järjestyy, kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyyMillään lauseil ei voi helpottaa totuuttaMuistot on hukatuissa tavaroissa, joit ei auta etsiäKun ne on annettu niin kauan sitten eteen päin (mm-m, mm-m)Ne on käytössä tai unohdettu laatikoissa syvissäMut kun mä katsoin peiliin, ohimennen hänet näin (haa-a, aa-a)Kyllä kaikki järjestyy, kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyyMä tiiän miltä susta tuntuu joka solulla
Mun pääs on susta kuviaMä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti(Mä unohdan, mä unohdan)Mun pääs on susta kuviaMä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti(Mä unohdan, mä unohdan)Mun pääs on susta kuviaMä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti(Mä unohdan, mä unohdan)Mun pääs on susta kuviaMä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti(Mä unohdan, mä unohdan)Miten sen voi hyväksyy, et jana joskus loppuuKun yksi lähtee samalla ku loput vielä jääVuodet ei tuo helpotusta niille, jotka ontuuIkuisuus on pidempi kun pystyy ymmärtääSä elät niissä, jotka sut muistaaNiin kauan kun niidenkin vuoro koittaaKato äiti, mä en itkeVaikka sanoit että saanSä elät niissä, jotka sut muistaaNiin kauan kun niidenkin vuoro koittaaKato äiti, mä oon vahvaKu en osaa muutakaan